Taas on melkein tunti vierähtäny koneella, kesän kuvia vaan katellessa. Tekis niin mieli hypätä noihin kuviin sisään, kun pääsis vaan.. Vaikka eipä siinä, onhan tämä jouluki ihan mukavaa aikaa, kun saa poltella kynttilöitä. Ja tärkeäähän tuo pakkanenki luonnolle tieten on, tappaa tuholaisia ja tauteja ainaki jonku verran. Vaan ei tuo kylmyys oikein mulle passaa...

Mut kattokaapa nyt vaikka näitäki kuvia, on se niin mieletön tuo kukkien kasvuvauhti, ettei sitä oikein voi käsittää. Toukokuun kuva tuo ensimmäinen, keskimmäinen heinäkuulta ja elokuulta viimenen, sama penkki yläilmoista...

Onpahan nyt ainaki jotain, mitä odottaa tässä talven aikana. Tämäki kuva niin ihana, vielä ennen niitä kovia helteitä, ilta-aurinko paistaa takaa puiden läpi..

Ja kun kaiken tuon (melkein) on ite saanu käsillä aikaan, kerranki voi sanoa että edes jossaki asiassa oon hyvä! Nyt vasta näitä kuvia katellessa sen tajuaa, miten paljon sitä on oikeesti saanu tehtyä!  Ei sitä niin kesällä ajattele, sitä vaan tekee ja touhuaa, menee pää kolmantena jalkana eteenpäin.. Ja kun kolme vuotta sitten täällä ei kasvanu vielä yhtään mitään. On se niin ihmeellinen tuo luonto..