Nyt tahtoo olla vähän kirjottelun aiheet välillä hukassa, ei ole tullut tehtyä juuri mitään ku erehdyin käymään kirjastossa. Kasa kirjoja lähti mukaan ja lähes lukiessa on menny koko viikko. Ulos nyt ei enää muutenkaan ole sinänsä asiaa kun on hommat nyt sen verta  hyvällä mallilla talvea ajatellen.

No kuitenki, en muistanu tätä viiniköynnöksen tulosta esitelläkään vielä teille. Ensimmäisen rypäletertunki se teki, ihan syötäviä oli, ehkä hiukan kitkeriä, ja tosi iso siemen siellä sisällä, josta kyllä tulee pitkä miinus. Makuki vois olla parempi, ei maistunu ihan perinteiselle rypäleelle..mut katotaan nyt vielä kutienki jos ois jatkossa parempia, ku oli vasta ensimmäiset rypäleet. Ja ensimmäinen vuosi kokonaisuudessaan. Vuosi sitten kesällä tuon vasta istutin.

Talven ajaksi viime vuonna kaadoin köynnöksen pötkölleen ja lapioin lunta päälle peitoksi. Muuta suojaa sillä ei sit ollukaan ja hienosti talvehti. Taidan tehä tänä vuonna sille saman tempun.

Kisusta ja Tessustaki on tullu hyviä kavereita. Ulos ne menee yhdessä, syö samasta kupista samaan aikaan, nukkuu monesti vierekkäin ja pesevät toisiaan vuorotellen. Jotta hyvin meni totuttelu. Varmaan kisulla on jonkulaiset äidinvaistotki heränny ku niin välillä hoitaa ja huolehtii pennusta, vaik ei oma olekaan. Eikä myöskään ole pikkusen tarvinnu ikävöidä entiseen kotiin, tai omaa emoaan.

Ja ikävä se iski taas. Näihin kuviin ja tunnelmiin...olispa vielä kesä!