Mustikassa oon yrittäny käydä nyt muutamana päivänä, mutta ei oikein ole hyviä paikkoja löytyny. Kolusin tämän meidänki talon ympäristön mutta ei siellä mustikoita ole. Entisvanhaan kuulemma ollu tosi hyvää mustikkamaastoa, mutta harvennushakkuut tieten vieny mennessään. No kaunista tuolla joka tapauksessa on, aivan ihanaa on vaan kävellä ja katella luontoa, ihmetellä kuin hienosti kaikki sopiikin yhteen. Uuden kännyn kameralla muutama kuvaki piti ottaa, joten esitelläänpä nekin nyt täällä.

Siinä on se lähde, pari sataa metriä pihasta matkaa tuonne. Tästä olis haaveissa joskus saada vedettyä pihalle vesi, mm. ulkosaunaan. Eläinten jälkiä tuolla on paljon, kauriita ja hirviä ainaki tässä käy juomassa.



Maan myötäisesti suikertelevaa Vanamoa kasvoi joka paikassa...tosi kivan näköistä, mukavasti peitti kantoja ja kiviä.



Kanervatki kukkii jo...


Ja joku huolimaton on unohtanut piikkilanka kerän puun runkoa vasten, alhaalta jo ihan peittynyt neulasiin ja sammaloitunut...Siihen kun joku eläin itsensä sattuttais niin voi voi.


Iso kuusi kasvoi ison kvien päällä, hassua miten se tuommosessaki paikassa pysyy pystyssä! Ja tuon kiven leveyski oli lähes metri. On se tuo luonto aika ihmeellinen, ei sitä pysty ihminen jäljittelemään vaikka kuinka yrittäisi. Jotta tämmösissä tunnelmissa täällä tällä kertaa, pihahommat seisoo ja oottaa tekijää....