Sairastellessa meni viime viikko, ei ehtiny päivitellä blogia.  Tuo eskarilainen sai myyräkuumeen jostakin, joutu koko viikon hyppään lääkärissä sen kans, tänään sit saatiin tosiaan positiivinen verikokeen tulos, kun tauti on jo oikeastaan ohi. Mut eipä tartte sitäkään enää sen sairastaa, kun myyräkuumeen kerran sairastaa, saa elinikäisen immuniteetin sitä vastaan.

Niin puillehan pitäs laittaa noita tukikeppejäkin, ainakin hedelmäpuille. Ja ei niitä kaikissa pihoissa näytä olevan kun tuolla tienpäällä oon katellu ihmisten pihoja. No eipä sitä kukaan määrää, eikä pakota mut paremmin se puu pääsee juurtumaan ja kasvattamaan vahvan juuriston, jos sillä on se tuki siinä vieressä. Kova tuuli saattaa heiluttaa puun sieltä juuren niskasta löysäksi ja heikentää puun kasvua..katkoa juuria, puu voi kitua vuosia ennenku siitä saa satoa.

Eli tukikepit pitäs laittaa siinä vaiheessa kun sen puun istuttaa sinne maahan. Kun puun istutuskuoppa on kaivettu, laitetaan puu kuoppaan, isketään tukikepit molemmin puolin juuripaakkua tiukasti pohjamaahan asti paikoilleen. Juuripaakku ei saa mennä rikki, eikä tukikeppi saa mennä siitä läpi. Istutuskuoppa täytetään mullalla, tiivistetään vedellä ja lopuksi sidotaan runko ristikkäinen menevän tukinarun väliin tukikeppeihin kiinni. Solmu tehdään tukikeppiin, ei runkoon. ja huom, tuossa kuvassa nuo tukikepit on jääny vinoon, ei puu..

Tukikepit katkaistaan sopivan mittaisiksi, eli puun alimpien oksien alapuolelle asti ulottuvaksi. Liian pitkät tukikepit hankaa puun oksia ja aiheuttaa haavoja oksiin..kuten tässä kuvassa näkyy. Eipä oo tämäkään puutarhuri nyt ihan oikein tätä hommaa tehny.. mut tässä varottava esimerkki teille muille..jostain syystä tuo toinen tukikeppi jäi liian pitkäksi, olisko ollu laiskuutta vai mitä lie..täytyy korjata tilanne.

Sitomiseen on olemassa omaa narua/liinaa, en tiiä mitä materiaalia tämä on, sain taimitarhalta mukaan, kun ostin nuo puut. Ja puuta ei saa myöskään köyttää liian tiukalle, rungon pitää päästä vähän heilumaan, joka myös sitten osaltaa vahvistaa juuristoa. Pieni heiluminen saa juuriston hakeutumaan syvemmälle ja tiukemmin maahan kiinni. Siitäki pitää löytää semmonen kultanen keskitie, mikä on liian tiukalla, mikä liian löysällä. Tukinaru ei myöskään saa kiristää runkoa niin että sen paksuuskasvu estyy..naru voi ajan kans kasvaa jopa kuoren sisään jos sen niin tiukalle sitoo ja se kyllä tappaa puun ennen pitkää. Tuet saa olla paikoillaan ainakin sen kolme ensimmäistä vuotta, sitten ne voi "turvallisesti" poistaa. Ja käsittelemätön puu oikeastaan on parasta siihen, niin ei ainakaan hedelmiin kerry mitään ylimääräisiä aineita. Ja eipä nuo mun tukipuut paljoa sen kauemmin olis kestänytkään, alkaa olla jo niin lahoja että menevät herkästi poikki.

Tähän aiheeseen en googlenkaan kautta oikein löytäny hyvää tietoa, siksi tänne nyt laitoin..ja nämä on mun omia kokemuksia pääasiassa, joku toinen on voinu tehä toisella tavallakin..mut ainaki näillä ohjeilla pääsee eteenpäin.