Nyt on kukkasipulit viimein saatu istutettua. Kummitäti tokas että "hullu" ku kuuli paljonko oon sipuleita istuttanu.. vähän yli 500 niitä nyt tuli laitettua, erilaisia tulppaaneja, kerrottuja ja yksinkertaisia, tais olla väreiltää vaaleanpunaisita ja lilaa suurimmaksi osaksi. Narsisseja, Hyasintteja, Isokirjotähteä, laukkoja, yms yms.. En edes muista enää kaikkia, kun en jaksanu laittaa lajikkeita ylös. Niin no joo, oli siinä vielä heinätähteä, kirjopikarinliljaa, suvikelloa ainaki. Jos niistä edes jotku nousis.

Kamalan kiireinen vikko ollut, ei millään ole joutanu päivitteleen blogia....

Kesällä istuttamani omenapuun ja kirsikan ympäröin hajulaukan sipuleilla niinku ennenki oon tehny hedelmäpuiden kohalla. Myyrätuhoja ei ole ollut yhtenäkään talvena. Hajulaukka on omaanki nokkaan niin pahan hajunen, että ihmekös tuo jos se myyrätki karkottaa. Koivutislettä vielä laitan lisäksi tässä kunhan ehdin.


Istutuspuikko on näppärä apulainen sipulien istuttamisessa. Varsinki kovempaan maahan on paljon helpompi tökkiä puikolla koloja, mitä kaivaa lapiolla.


Sitten me on saatu uus kissimirri...3 kk ikänen pikkunen poika kisulle kaveriksi. Kisu tosin on leikattu, joten pentuja ei tule, ja tämänkin aion leikkuuttaa ettei tarvi keväällä lähteä hyppyyseen. Alkuun oli Kisulla vähän hankalaa, piti sähistä ja murista sitten ihan kunnolla! Korvat luimussa ja häntä paksuna kulki pitkän aikaa eikä päästäny pentua lähellekään. Nyt mennään siis viidettä päivää ja murinat on jääny pois. Väistyy jopa ruokakupilta, jos pentu pyrkii kesken kisun syönnin. Ihmeen hyvin se on hyväksyny tuon uuden kissan. Kuvat on taas huonoja, on niin vikkelä tuo pikkunen ettei siitä taho saada kunnon kuvaa...ei pysy hetkeäkään paikoillaan.

No sitten toinen järkytys kisulle on ollut Tytti. Sitä Kisu ei hyväksy ja Tyttiki pelkää kisua niin ettei uskalla sisälle tulla. Me saatiin Tytti viikoksi hoitoon, kun isäntäväki lähti lomalle. Ihanampaa koiraa saa hakea, niin kiltti ja rauhallinen. Me on Tytin kans käyty metsäretkillä pariki kertaa, juostu ja leikitty. Lapset on niin mielissään hoitamassa aina.

Ja pikkukissakin tykkää Tytistä, niistä ehti tulla ihan kaveritki tässä viikon aikana. Harmi vaan kun tänään joudutaan luovuttaan Tytti omaan kotiin takas. Mielellään otetaan toisteki, jos vaan hoitopaikkaa tarvii.

Tässä nurmikolla oli joku kiva tuoksu, siinä piti sitte vähän aikaa ensin nuuhkia ja sitten pyörähdellä.

Tämmösiä täällä on touhuttu, pihakutsujen ja muiden menojen lisäksi. Aika menee ku siivillä, mut jos ens viikko ois vähän helpompi. Mansikkamaa kaipaa vielä siistimistä, sitten ois puutarha talvikunnossa!