Mongolianvaahterat taitaa olla ainoat puut meidän pihalla, joihin on tullu ruska.

Pensashanhikki, Hopeapensas ja Mongolianvaahtera, aivan mahottoman hyvä yhdistelmä!

Mirrinmintun piti olla sellanen kasvi, jota kissat kaihtaa ja kiertää. Niin luulin, luin sen jostain lehdestä keväällä, ja taisin tännekin opastaa että laittakaa mirrinminttua nii ei kissat tuu. Ja katin kontit!


Kalliosta louhitut kivenlohkareetki alkaa viimein maisemoitumaan, niinku alunperin suunnittelinkin. Seppelvarpua, lamoherukkaa ja Kivikkosuopayrttiä...eikä juurikaan rikkaruohoja. Vesiheinäongelmaa oli kesäkuun sateiden jälkeen jonku verran, mut muuten näillä on niin hyvä peittävyys että voin suositella!


Lamoherukka alkaa pikkuhiljaa punastua.

Ja minäpä sain tämmösiä hienoja laatikoitakin!



Punatähkä on ropsinu siemeniään pitkin penkkejä. Taimia nousee joka nurkalta, kuka haluaa?! Saa tulla hakemaan, jos huvittaa.

Oikeanpuoleinen kuvassa ainokainen kaunopunahattu, viherpeukaloilta tilattu viime syksynä...tässä tais olla 3 tainta, mutta vain tämä yks kasvaa hyvin kitusesti. Saapa nähä onki siitä ens kesänä mitään jälellä.


Ja kattokaapa anopin omenapuuta! Tosi hyviä ja mehukkaita omppuja, lajike on Pirja. Mun omissa puissa ei oo kehumista, niin pitää kehua anopin puita


Ja ilma on kaunis ku morsian...pappa-vainaa sen niin tais aina sanoa. Pitää nyt olla ulkona niin paljon ku suinki jaksaa. Nurmikon sain leikattua eilen, toivottavasti viimestä kertaa tälle syksyä. Kukkasipulit vielä oottaa pusseissa istuttamista, mut niillähän nyt ei vielä ole kiirettä.
Ihanata syksyä!

